Liivinkielisten historia on nyt päättynyt. Viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut ihminen oli 103-vuotias Grizelda Kristina, joka kuoli sunnuntaina Kanadassa.
Suomensukuisten liiviläisten kotiseudulla Latviassa asuu paljon ihmisiä, joille liiviläiset juuret ovat tärkeä osa identiteettiä. Monet ovat opetelleet liivin kieltä myöhemmällä iällä, mutta äidinkielisiä puhujia ei enää ole jäljellä.
Erityisesti maailmasodat olivat tuhoisia liivin kielen säilymisen kannalta. Niiden aikana ihmiset joutuivat pakenemaan liiviläisten perinteisiltä kotiseuduilta.
Grizelda Kristina koki molempien maailmansotien evakkomatkat, mutta toisin kuin monet muut, hän säilytti äidinkielensä vieraassa ympäristössä.
Unohdetun kielen runoilija
Grizelda Kristina, tyttönimeltään Bertholde, syntyi vuonna 1910 Vaiden kylässä Lavian pohjoisrannikolla, joka tunnetaan Liivinrannan nimellä.
Liiviläisten ystävät ry:n puheenjohtaja, professori Tiit-Rein Viitso Tarton yliopistosta kertoo, että ensimmäisen maailmansodan aikana Kristinan perhe pakeni Venäjälle. Pieni liivin kieli säilyi kuitenkin perheen kotikielenä.
Perhe palasi myöhemmin kotiseudulleen, Latviaan, joka oli nyt itsenäinen maa. Toisen maailmansodan aikana Grizelda Kristina joutui pakenemaan uudestaan. Hän muutti miehensä kanssa Ruotsiin ja sieltä Kanadaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka.
Myös suomalaisten heimoaktivistien työllä oli tärkeä osa Grizelda Kristinan elämäntarinassa. Hän oli yksi niistä lahjakkaista liiviläsistä, jotka pääsivät 1930-luvulla opiskelemaan Lahteen ja Orimattilaan suomalaisaktivistien tuella.
Liiviläisten ystävät ry:n varapuheenjohtaja Tapio Mäkeläinen kertoo, että Kanadassa Kristinalla ei käytännössä ollut mahdollisuutta käytää äidinkieltään. Siitä huolimatta hän oli taitava kielenkäyttäjä elämänsä loppuun asti.
Kun liivi oli jo sammut äidinkielenä liivilästen perinteisillä kotiseuduilla, yli 100-vuotias Kristina kirjoitti vielä äidinkielellään runoja Kanadassa.
Virkeä satavuotias
Viime vuosina Tiit-Rein Viitso ja muut kielentutkijat ovat usesti käyneet haastattelemassa Kristinaa tämän kotona Campbellvillen kaupungissa, Ontarion provinssissa. Nauhoitukset ovat korvaamaton apu liivin kielen opetuksessa ja tutkimuksessa.
”Vierailin Kanadassa kun hän oli jo täyttänyt sata vuotta. Hän asui maaseudulla, käytännössä yksin”, Viitso kertoo.
”Kun olimme vieraina, hän pystyi pystyi vielä tekemään itse kaiken. Hän oli opiskellut aikoinaan Suomessa kotitaloutta ja muuta, ja hän leipoi meille joka päivä jotain.”
”Nyt liiviä puhutaan vain toisena tai kolmantena kielenä. Minusta liivi kannattaa yrittää säilyttää, sellaisenakin. Kielitieteellisestikin se on erittäin mielenkiintoinen.”
Mäkeläinen kertoo että maailmassa lienee alle kymmenen ihmistä, jotka osaavat liiviä loistavasti. Latviassa on kuitenkin kymmeniä nuoria, jotka opiskelevat esivenhempiensa kieltä. Identiteetti elää liiviläisten tapahtumissa ja kulttuurissa, musiikista runouteen ja kuvataiteeseen.
http://suomenkuvalehti.fi/jutu...
Liivinkielisiä ei enää ole - viimeinen kuoli 103-vuotiaana (1)
Rahvusvahelised uudised | 23 Jun 2013 | EWR
Viimased kommentaarid
Kommentaarid on kirjutatud EWR lugejate poolt. Nende sisu ei pruugi ühtida EWR toimetuse seisukohtadega.
Siis ta toesti elas Campbelville's, meilt Burlingtonis mitte kaugelt. Oleks meie teadnud. Nii kahju.
Rahvusvahelised uudised
TRENDING
