Näkökulma: Suomi maksaa nyt kallista laskua sinisilmäisyydestään – turvapaikanhakijat ovat kansallinen turvallisuusuhka Iltalehti
Eestlased Soomes | 13 Jan 2019 | EWR
Edes Oulun uusimpien tapausten jälkeen harva poliitikko rohkenee puuttua ongelman alkusyihin, kirjoittaa Iltalehden Mika Koskinen.
Iltalehden studiossa käytiin läpi mitä kaikkea Oulun ja Helsingin seksuaalirikostapauksista tiedetään nyt.
Artikkeli: https://www.iltalehti.fi/polit...
Oulun raakalaismaisen seksuaalirikosvyyhdin paisuminen on synnyttänyt Suomessa laajan poliittisen keskustelun. Valitettavasti keskustelua leimaa edelleen se, että harva poliitikko, asiantuntija tai mielipidevaikuttaja uskaltaa mennä ongelman ytimeen.
Monien johtavien poliitikkojen lausunnot ovat olleet suorastaan pöyristyttävän käsittämättömiä.
Muutama esimerkki.
SDP:n vt. puheenjohtaja Sanna Marin sanoi lauantai-iltana Yle Uutisissa, että puolue on jo pitkään esittänyt poliisien määrän lisäämistä. Silläkö raiskausten määrä vähenee? Ei vähene.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) puhuivat yhtä pehmeitä Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 13.1.). Sipilä sanoi muun muassa, että ”kotouttamisessa on kiinnitettävä enemmän huomiota suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin ja siihen, että niitä pitää pystyä täällä kunnioittamaan.”
Orpo kaipasi samassa lehdessä viranomaisten parempaa yhteistyötä ja tiedonkulkua ja sitä, että nuorille on luotava ”mahdollisimman matalan kynnyksen tapoja ottaa yhteyttä ja saada apua.” Orpon mukaan kokoomus esittää lakien ”tiukentamista ulkomaalaisiin liittyvän rikollisuuden estämiseksi ja edellyttää lakien pikaista käsittelyä”.
Nyt siis kokoomuksellakin on kiire, kun vaaleihin on kolme kuukautta aikaa.
***
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi aivan oikein, että hallituksella, jossa muuten perussuomalaisetkin olivat kesään 2017 asti, on ollut 4 vuotta aikaa tehdä vaikuttavia päätöksiä.
Ne ovat jääneet suurelta osin tekemättä.
On käsittämätöntä, että asiasta puhutaan kunnolla vasta Oulun tapausten jälkeen. Sitä ennen on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Liian paljon. Turun terroristinen puukotus (kaksi kuolonuhria) kaksi naisen tappoa Porissa (toinen poltettiin elävältä, toiselta katkaistiin kaula), Oulun kirvessurmat (kaksi uhria), Otanmäen tappo (yksi uhri), tai Kotkan paloittelusurmaaja (väkivaltarikoksista tuomittu irakilaismies surmasi toisen maahanmuuttajan). Tässä vain osa.
Kaikissa tapauksissa tekoon on syyllistynyt ulkomaalaistaustainen mies, joka on tullut Suomeen turvapaikanhakijana.
Kun päälle lisätään ulkomaalaisten tekemien raiskausten valtava määrä (runsaat 30 prosenttia kaikista tapauksista 2017), loppusaldo on selkeä ja karmea.
***
Miksi huoli herää vasta nyt? Miksi edelleenkään ei uskalleta puhua ja mennä ongelman ytimeen? Taustalla on suomalaisten ääretön sinisilmäisyys ja siitä johtuva krapula, jota monet johtavat poliitikot, asiantuntijat ja mielipide-eliitti tuntee nyt nahoissaan.
Aina näihin päiviin asti monikulttuurisuuden tavoittelu ja ihannointi on ollut Suomessa niin johtava teema, että sen varjolla on hyväksytty ja katsottu läpi sormien lähes kaikkia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä turvapaikanhakijoita.
On puhuttu esimerkisi työvoiman tarpeesta senkin jälkeen, kun tilastot ovat jo aikaa sitten osoittaneet, että monet Suomeen tulijat, kuten somalialaiset, eivät kunnolla työllisty.
Kaiken huippu oli tietysti vuosi 2015, kun Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Jos yritti viritellä keskustelua siitä, että ottaessamme näin ja näin paljon ihmisiä tänne esimerkiksi Irakista, allekirjoitamme avoimen valtakirjan sille, että rikollisuuden määrä tulee vääjäämättömästi kasvamaan.
Aiheesta olisi pitänyt jo silloin, tai itse asiassa jo paljon aikaisemmin, käydä normaali yhteiskunnallinen keskustelu. Sehän meillä osataan hyvin esimerkiksi silloin, kun puhutaan alkoholin haitoista. Kuolonuhrit ja haitat kulutukseen suhteutettuna on hyvin tutkittu ja julkisuuteen saatettu, kun aihepiiri nousee säännöllisin väliajoin keskusteluun.
Maahanmuuttokeskustelu kuitenkin padottiin vaikenemalla tai kuitattiin jopa rasismisyytöksillä, jos joku rohkea halusi nostaa ongelmia esille. Tilastotietoa oli kylliksi tarjolla ja vilkaisu Ruotsiin olisi varmasta pudottanut suomut monen silmiltä. Vahva tuntemukseni on, että ”tavallisen kansan” piirissä nämä ongelmat on tunnistettu jo pitkään ja tilanne herättää kasvavaa huolta, jopa raivoa.
Mikä sitten on se keskustelu, jota Suomessa ei edelleenkään käydä, mutta johon koko ongelma tiivistyy? Yksinkertaisesti kyse on siitä, että Suomi on ollut liian houkutteleva maa turvapaikanhakijoille, turvapaikanhakijoille on myönnetty löysin perustein turvapaikkoja ja tämän seurauksena Suomessa on liikaa turvapaikanhakijoita, jotka muodostavat kansallisen turvallisuusuhan. Mikä itsenäinen maa lakaisee tällaisen kysymyksen maton alle?
Ei taitanut tulla ilmastovaaleja, vaan tuli maahanmuuttovaalit. On äärimmäisen valitettavaa, että sen täytyi tulla näin raskaiden kokemusten jälkeen.
Petteri Paalasmaa
Eestlased Soomes
TRENDING
